Sähkölämmitys on mainettaan parempi vaihtoehto uuden talon lämmitysjärjestelmäksi, etenkin jos talo on pieni. Maalämpö on hyvä ratkaisu yli 200-neliöisiin taloihin. Lämmitysjärjestelmän valinta on monen asian summa – lue asiantuntijan vinkit uuden talon lämmitysjärjestelmän valintaan ja voit säästää tuhansia investoinneissa.
Miellyttävä ja tasainen lämpö on huomaamaton, arkinen asia kodissa, mitä ei välttämättä edes arjessa rekisteröi. Lämmön puutteen, epätasaisuuden tai suuret energiakulut kuitenkin herättävät pohtimaan lämmitysjärjestelmää.
Lämmitysjärjestelmän valinta uuteen omakotitaloon vaatii huolellista pohdintaa. Järjestelmä maksaa useista tuhansista jopa kymmeniin tuhansiin euroihin, eikä ole samantekevää, millä kriteereillä valinnan teet. Sinun pitää huomioida ainakin investoinnin suuruus ja sen takaisinmaksuaika, kuukausittaiset lämmityskulut, helppokäyttöisyys, mukavuus sekä ekologiset näkökulmat.
Talojen keskikoot ovat pienentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi, nyt omakotitalon keskimääräinen huoneistoala on 143 neliötä (Rakennustutkimus RTS ry, 2017). Sähkölämmitys sai niin sanotun raippakertoimen rakennustapaohjeissa vuonna 2012 ja sen valitsemista ei suositeltu, mutta noin sataneliöisissä taloissa sähkölämmitys on edelleen varsin hyvä vaihtoehto.
Sähkön kiistaton vahvuus on edullinen alkuinvestointikustannus, ja etuja myös pitkäikäisyys, helppokäyttöisyys ja toimintavarmuus. Sähkössä on myös ekologinen aspekti: kuluttaja voi varsin helposti valita, miten juuri oman kodin sähkö on tuotettu, esimerkiksi tuuli- tai vesivoimalla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Sähkö yhdistettynä vesikiertoiseen lattialämmitysjärjestelmään on hieman kalliimpi ratkaisu, mutta monipuolisin vaihtoehto. Sähkö antaa mahdollisuuden kytkeä useita eri lämmönlähteitä rinnakkain tai vaikka vaihtaa energialähdettä myöhemmin.
Kun talon koko laskee ja eristys paranee, myös sen energiankulutus pienenee. Mitä pienempi talo on, sitä paremmin sähkö sopii lämmitysjärjestelmäksi yhdessä esimerkiksi ilma-vesilämpöpumpun kanssa. Ilma-vesilämpöpumpun ehdoton etu on investointikustannus, joka jää huomattavasti maalämpöpumppua pienemmäksi, koska kallista lämpökaivoporausta ei tarvita. Laitteen etu on myös se, että sitä voidaan käyttää jäähdyttämisessä. Ilma-vesilämpöpumput sopivat parhaiten uudiskohteisiin, joiden lämmitettävä pinta-ala on 100–170 neliötä.
Kun sähköyhtiöt nostavat siirtohintoja kiihtyvällä tahdilla, myös aurinkopaneeleilla tuotettu sähkö laskee ostettua sähköntarvetta. Aurinkosähköllä voi hyvin lämmittää esimerkiksi käyttöveden ja se sopii lisäratkaisuksi vesikiertoiseen lattialämmitykseen suorasähkötaloissa. Näin käyttövettä ei tarvitse lämmittää yleisen verkon maksullisella sähköllä. Myös ilmalämpöpumput ovat suosittuja lämmityksen ja jäähdytyksen tukijoita sähkölämmitystaloissa.
Rakennuspaikalla on merkitystä lämmitysjärjestelmän valintaan, sillä esimerkiksi kaukolämpöä ei ole kaikkialla tarjolla ja biolämmitysratkaisut yleistyvät lähinnä haja-asutusalueilla. 1960–70-luvuilla öljy oli yleisin lämmönlähde, mutta nykyään se ei käytännössä ole enää vaihtoehto uusissa taloissa.
1980-luvulla sähköstä tuli suosittu omakotitalon lämmitysmuoto ja 2000-luku toi tullessaan lämpöpumput ja erityisesti maalämpöpumput. Maalämpö on investointina kuitenkin kallis, ja sen hankkiminen kannattaa suurissa, oikeastaan vasta yli 200-neliöisissä taloissa, joissa lämmitysenergian tarve on suuri. Maalämpöpumput keräävät energiaa maasta, kalliosta tai vesistöstä, ja tämä energia on puhdasta ja ilmaista. Investoinnin takaisinmaksuaika on kuitenkin pitkä, ja maalämmön hankinnassa kannattaa pohtia myös sitä, kuinka pitkään talossa on aikomus asua.
Tulisija rakennetaan lisälämmönlähteeksi lähes kaikkiin uusiin omakotitaloihin. Se tuo tunnelmaa, mutta on kullanarvoinen varalämmitysjärjestelmä etenkin sähkökatkosten aikana.
Päälämmityslähteen lisäksi omakotitaloihin hankitaan varsinaista lämmitysjärjestelmää tukevia lämmönlähteitä. Esimerkiksi tulisija tulee lähes jokaiseen uuteen omakotitaloon, ja puulämmitys on varsin hyvä varalämmönlähde – mikä huomataan aina esimerkiksi sähkökatkosten yhteydessä.
